Unohdin kiireissäni tyhjentää sivuhistorian, kun viimeksi tänne kirjoitin. Se löysi nämä kirjoitukseni. Nyt olen valehtelija, jonka se aikoo paljastaa kaikille. Se on kiukkuinen, kun aion parin vuoden kuluessa jättää sen. Huoh. Sillä on lukihäiriö, eikä se ole edes kaikkea varmasti tästä lukenut. Muuten se olisi tajunnu, että tämä päiväkirjani on avunpyyntö, ei suunnitelma jättää se salakavalasti. Se ei myöskään tajunnut sitä mitä ihan alussa kirjoitin. Kirjoitin siis, että tämä on minun totuuteni. Minä näen asiat näin.

Sitä säikäytti se mainitsemani nauhoittava sanelukone. Onneksi, sillä olen pelännyt "paljastumiseni" jälkeen sitä entistä enemmän.

Se kielsi myös tänne enää kirjoittamasta, mutta en aio lopettaa. Aion myös "tulla ulos kaapista", ja julkistaa tämän myös ystävilleni. Ajankohtaa en tiedä, on tämä sen verran kipeä asia. Ja tyhmää kylläkin, minä häpeän!!

Ennenkuin julkistan tämän, aion muokata edellisiä kirjoituksiani hieman. Poistan sieltä esim. ne orgasmi-jutut. Ja jotain sellaista, mitä en halua (lähinnä lasteni) kaikkien lukevan. Ne naimis-jutut siis.