En aio kertoa itsestäni enempää. Totean vain olevani nainen, tyhmä sellainen, koska annan kohdella itseäni todella huonosti. En väitä olevani hyvä, enkä todellakaan täydellinen, mutta olen päättänyt, että minua ei poljeta maanrakoon. Tämä blogi on siis hyvin itsekeskeinen, vuodatan tänne pahaa oloani. Tämä ei ole totuus, tämä on vain näkemykseni. Kuvia tänne ei tule, korkeintaan jotain sellaista, joka minua itseäni lohduttaa. Olen perus-positiivinen ihminen, mutta joskus minut valtaa myös viha ja suru ja paha mieli. Sen aion purkaa tänne. Tiedän, etten ole ainoa laatuaan. Valitettavasti. Olen perheväkivallan uhri. Henkisen väkivallan uhri.

Viime yönä taas piru pääsi irti. Olin huora ja vaikka mitä. Onneksi lapset (ehkä) eivät kuulleet. Olen myös maho lehmä, vaikka olenkin synnyttänyt lapsia. Niin, enkä ole koskaan rahaa naimisesta ottanut. Silti olen huora.

Miten tuon huorittelun saisi loppumaan. Muuta kuin eroamalla. Eroa vastaan aion kamppailla, mutta miten pysyisin järjissäni. Häpeä on niin suuri, että tämä on lähes ainoa paikka, jossa tästä kerron.

Kirjoitan tätä salaa. Jos joskus kirjoitus katkeaa kesken, olen tullut yllätetyksi ja joutunut lopettamaan kesken. Vähän niinkuin nyt. Asiaa olisi vielä ollut, mutta en voi enää kirjoittaa...