Siihen olinkin tulossa. Siis mikä estää eroamasta. Meillä on yhteisiä lapsia. Olen ennenkin jo eronnut. Taasko myöntäisin epäonnistuneeni. Sitä paitsi tämä haukkuva paskiainen on ainoa, jonka kanssa olen kokenut orgasmin (tähän ei lasketa itseäni=masturbointia). Siis seksi sujuu todella hyvin. Silloin kun se sujuu. Silloin, kun pystyn olemaan ajattelematta huorittelua ja muuta haukkumista. Silloin, kun meillä menee paremmin (meinasin kirjoittaa "hyvin". Hyvin meillä ei oikeastaan mene koskaan.). Enimmäkseen minua ei haukuta, eikä alisteta muutenkaan. Paitsi oikeastaan vähän, jos olen aivan rehellinen. Ja nyt aion olla rehellinen, koska olen anonyymi. Se on, uskokaa pois, aika vaikeaa. Kun on tottunut vääntämään ja kääntämään asioita paremmin päin. Selittelemään. Mutta oikeasti, meilläkin on niitä hyviä aikoja. Joskus. Kunnes taas räjähtää. Tiedän, että toisen muuttaminen on mahdotonta. Mutta haluan silti uskoa parempaan huomiseen. Kyllä tämä tästä taas...