Jos tämän suhteen katkaiseminen kävisi helposti, niin olisin sen tehnyt jo. Tiedän olevani todella tyhmä, kun kitkuttelen tässä aina vaan. Tänään taas sitten repesi. Kun en ymmärtäny mennä sen viereen sohvalle tv:tä katsomaan. Ei tänne tule yhtään positiivista kirjoitusta. Puran tänne vain pahaa mieltäni. Irl en ole kenellekään voinut puhua. Se on se häpeä. Kun menee paremmin, niin en halua tätä blogia edes ajatella. Miksi suotta ajattelisin näin synkkiä ajatuksia. Parempi kun joskus voi olla se positiivinen ihminen. Onko tämä sitä ongelmien lakaisua maton alle?? Parempina aikoina haluan vielä uskoa, että meillä on mahdollisuus.

Minkä helvetin takia puolustelen tekemisiäni?

Tulin tänne vain kirjoittamaan, että se lähti taas ryyppäämään tai johonkin. Saan olla rauhassa. Ovet on visusti lukossa, vara-avain piilossa. Tässä syksyllä se hajotti yhden ikkunan, mutta sehän oli minun  syyni, kun en kuullut, että se haluaa sisälle.  Luuletteko, että voi olla kuulematta, kun se huutaa suoraa huutoa, että huora. Ja hakkaa ovia ja ikkunoita. Onneksi häipyi, ennen kuin soitin poliisit. Mutta kehtasi vielä jälkeen päin kehuskella, kuinka osti siihen uuden lasin.

Enkä minä vieläkään saa heitettyä tuota kusipäätä ulos.

Hiihtoloma alkaa. Se oli kovasti vielä eiliseen asti lähdössä reissuun mun kans, mutta sitten yht´äkkiä olikin sitä mieltä, että minä pakotan sen mukaan. Ilmoitin tekeväni reissun ihan vaan sitten lasten kanssa. Saa nähdä tuleeko kuitenkin mukaan. Jos tulee, niin minä olen sitten pakottanut.

Miksi minä siedän tätä??