Olin olevinani fiksu, kun keksin nimeä tälle blogille. Täällähän oli jo yksi sivupersoona. Mitäs nyt? Toivottavasti en tee hänelle haittaa.

Minua lannistetaan myös (henkistä väkivaltaa) raha-asioilla. Meillä on yhteisiä lapsia, olen se pienituloisempi ja hoidan lapsia kotona. Minulta kysytään, lähdetäänkö ulos syömään. Jos lähden, kuulen jälkeenpäin "eläväni siivellä". Siis jos SE maksaa. Jos yritän maksaa itse syömiseni, minulle tuhahdetaan. Luulen, että selkäni takana vielä sanotaan, että elän hänen siivellään, että hän, eiku SE, joutuu elättämään minut ja lapseni edellisestä liitosta. Pitää näyttää ulkopuolisille, että SE maksaa. On hyvin tärkeää AINA mainita, kuka on ostanut kenellekin mitä ja varsinkin, KUKA on maksanut. Esimerkiksi minä menen ostamaan lapselle vaikka talvihaalaria. Koluamme useamman kaupan, ennen kuin sopiva/mukava/hyvä löytyy. Ostamme sen. Mutta jos erehdyn sanomaan jollekin, että minä ostin (jos SE maksoi), niin piru on taas irti. Mulle on aivan sama kuka sen MAKSOI, pääasia on, että lapselle löytyi haalari ja että siihen löytyi rahat. Sekavaa selitystä taas. Toisella korvalla kuuntelen, missä SE menee.

Meillä siis on rahat  E R I T T Ä I N  erikseen. Hyvä ettei lasketa kuka osti viimeksi purkin maitoa. Mun periaate on, että se joka kauppaan menee tai se jolla rahaa sattuu olemaan, ostaa sen saakelin maitopurkin. Mutta ei SEN mielestä. SE osti viimeksi, nyt on mun vuoro (MAKSAA).

Nyt taas helpotti tämä valittaminen. Pystyn ehkä nukkumaan. 
Kirjoitan taas, kun tuntuu pahalta.