Miksen saa heitettyä tuota pihalle. Välillä jo meni paremmin, mutta huomaan noiden haukkumisten ja hyvittelyjen toistuvan useammin.

Se pyysi minua lauantaina ulos. Illan lopuksi se heitti pöydästä kaksi ja puoli juomatonta kossu-colaa päälleni. Nousin ja kävelin ulos. Onneksi oli taksi valmiina odottamassa oven edessä. Pääsin kotiin lämpimään. Se tuli toisella taksilla perässä, oli yhtä aikaa ovella, oli pakko päästää se sisälle.

Ei anteeksipyyntöä, ei mitään. Taaskaan. Enkä silti pääse siitä eroon.

Eilen jouduin lainaamaan sen puhelinta. Se oikein tyrkyttämällä tyrkytti sitä mulle. Laitoin oman korttini puhelimeen. Kuinka ollakaan, puhelimen muistista ponnahti silmilleni viestejä sen exältä. Että kuinka kivaa.

Kun sille mainitsin asiasta, niin SE OLI MUN SYY, MITÄS OON NIIN MUSTASUKKAINEN.... Tuosta paskiaisesta. Ja se oli tuon paskiaisen vaatimus, että exiin ei olla ikinä enää missään yhteydessä. Että silleen.

Nyt minä tosiaan haluaisin tietää edes yhden hyvän syyn olla tuon kanssa yhdessä. En vain keksi sellaista enää. Korkeintaan syy on se, että vieläkin jollakin lailla välitän tuosta paskiaisesta. Vaikka hyvittely-aikoina minua melkein   o k s e t t a a   sen yritykset.

Poikkesin eilen anoppilassa. Mun pitäisi suunnitella remonttia tähän mun taloon, sanoo appiukko. Paitsi että poika on suunnitellut sen jo vanhempiensa kanssa. Minulta kysymättä.  Kesällä kuulemma revitään ulkoseinät auki ja lisäeristetään tämä. Mitä tämä tarkoittaa? Onko tämä vanhempiensa epätoivoinen yritys saada minut pysymään tässä helvetillisessä suhteessa. Sanottakoon, että minun mielestäni tässä vanhassa, rakkaassa talossa pitäisi tehdä monta pikkuremonttia eikä mitään lisäeristystä. Tietysti olen vain tyhmä, huorahtava blondi, enhän voi mitään tajuta. Kyllä se on sen äiti, kun tietää asiat paremmin.

Ja toisekseen, minulla ei ole todellakaan vielä varaa edes pienen pieneen remonttiin. Aion teettää remontin sitten, kun palaan töihin. Että kuka sen maksaisi? Minä olisin sitten kiitollisuuden velassa niille ja kuulisin siitä loppuikäni. Kuten nyt, pihalla on sen kustantama rakennelma. Ja siitä kyllä kuulee...

Onneksi aika varhaisessa vaiheessa tajusin kieltäytyä sen suunnitelmista ostaa/rakentaa tänne jotain.

Minusta on tullut aivan kahjo noiden raha-asioiden kanssa. Tuo hulluus on tarttuvaa. Tää on mun ostama, tuo sen. Sairasta...